Liikuntaa, käsitöitä ja kieltenopetusta

Kansalaisopisto on ollut todellinen kansansivistäjä ja kotouttaja 

Kun kansalaisopiston vuosikymmenten tarjontaa muistellaan Perhon kirjastossa helmikuisena iltana, ovat muun muassa kielikursseille osallistuneet Olavi Flink ja Tarja Huopana sitä mieltä, että kansalaisopisto on ollut varsinainen kansansivistäjä.
– Niin monenlaista kieltä on opeteltu. Minä en osannut ennestään mitään ja motiivinani englannin opiskelulle oli vain se, että osaisi lomareissuilla vähän kieltä käyttää. Ei sitä tarvitse paljonkaan osata, kun apu on valtavan suuri, Olavi Flink kiittelee.
Lisäksi hän kehuu sitä, että kielikurssit tarjosivat mukavan illan viikossa, kun sai tavata tuttuja samalla. Myös opettajat ovat olleet neuvokkaita: on opeteltu tilanteita, joita turisti tarvitsee, eikä niinkään kielioppia.
– Opettajalla on suuri merkitys kurssiin. Aikuiset ihmiset haluavat oppia eri tavalla kuin koululaiset. Tietysti minun kaltaiseni, jotka eivät ole lukeneet englantia peruskouluaikana, alkavat vähentyä. 

Marja-Liisa Harsunen muistuttaa, että kansalaisopisto on myös ollut kansainvälistäjä tarjotessaan mahdollisuuksia kielten oppimiseen.
– Opettaja Mirja Virmavirran Italian kurssiin sisältyi kielen opiskelun lisäksi Rooman matkakin, muistelevat Anita Ovaskainen ja Olavi Flink.
Tarja Huopana muistelee, että kun hän muutti Perhoon vuonna 1985, anoppi houkutteli häntä kansalaisopiston kursseille.
– Hän yllytti lähtemään, että oppisin tuntemaan kyläläisiä ja niinhän opinkin. Minulle käsityöpiirit ja jumpat ovat olleet ihan henkireikiä, että maatilan emäntäkin on päässyt pois kotoa hetkeksi. Olen saanut paljon ystäviäkin sitä kautta, Tarja Huopana sanoo. 

Kudontakurssit ovat pyörineet Perhossa koko kansalaisopiston toiminta-ajan. Bertta Louhula on osallistunut niihin jo vuosikymmenet. Tällä hetkellä hän on Eeva-Riitta Forsbergin vetämällä kurssilla ja muistelee tehneensä Tuula Taivassalon piirissä Möttösessä kansallispuvunkin.
Tällä hetkellä kansalaisopistolla on upeat valoisat tilat teollisuusalueella, mutta tilat ovat vuosien varrella vaihdelleet. Ensimmäiset kurssit taidettiin pitää Möttösessä Sivulan Kertun autotallissa.
– On oltu Jalmiinakodin kellarissakin, siellä kudottiin pukukankaita, Bertta Louhula muistelee.
Anita Ovaskainen muistaa olleensa Ellen Lehtimäen kursseilla jo 1970-luvulla. Hän esittelee siellä tekemäänsä joulumuorin essua, joka on käytössä yhä joka joulun aikaan. Sen jälkeen hän on tehnyt nahkakurssilla kenkiä, laukkuja ja liivejä.
– Olin ostanut nahkatilkkuja kerran huutokaupasta, enkä tiennyt mitä niillä tehtäisiin. Sitten kurssilla tehtiin niistä vaikka mitä, kukkaroitakin. Opettajista hän muistaa Huuskon Mailaa ja hänen puolisoaan Raunia, joiden johdolla tehtiin korupohjia ja kivikoruja.
– Ja hopeakorujakin sekä lapasia ja käyttöasusteita, muistaa Tarja Huopana.
Anita Ovaskainen toteaa, että hänelle käsityökurssit ovat aina olleet henkireikä. Varsinkin nyt eläkkeellä ollessa.
– Johan sitä tulisi kotona hulluksi puolison kanssa kahdestaan, hän naurahtaa. 

Hannu Tyynelä kertoo lähteneensä ensimmäiselle puutyökurssilleen vuonna 1978. Hän on tehnyt sen jälkeen monenlaista: kanteleita, viuluja ja jopa pöydän.
– Vapaasti on saanut tehdä, mitä itse haluaa, olen myös entisöinyt tuoleja ja pöytiä, tehnyt liinavaatekaapinkin. Olen tykännyt olla mukana ja tehdä käsillä. Opettajista mieleen muistuvat Timo Tiira ja Samuli Kellokoski, jonka kurssilla kävi vimpeliläisiäkin sekä nykyinen opettaja Mika Kytölä. 

Aivan ensimmäisistä kansalaisopiston toimintavuosista kirjastoon kokoontuneella muistelijoiden joukolla ei ole mielikuvaa. Joku muistaa, että esitteitä jaettiin 1970-luvulla postilaatikkoon, mutta aihetta ei porukalla tuolloin sen kummemmin kylillä ruodittu.
Marja-Liisa Harsunen nauraa olleensa vuosien varrella hän, joka kutsuttiin mukaan, jotta kurssi saatiin täyteen. Hän onkin osallistunut niin käsityökursseille kuin kieltenopiskeluunkin,  suorittanut perhepäivähoitajakurssin ja opetellut keskuslämmityskattilan toimintaakin työskennellessään Kokkonevan koululla. 

Tiiran Pirjo piti ensimmäisiä liikuntakursseja, joihin Katariina Kellokoski osallistui.
– Varmaankin 48 vuotta olen kulkenut erilaisilssa kansalaisopiston liikuntapiireissä. Tiiran Pirjon johdolla aloitettiin ja nyt viimemmäksi olen ollut Kai Heikkilän joogassa. On noudatettu milloin mitäkin muotivirtauksia, oltu pilatesta ja keppijumppaa. Milloinkaan häntä ei ole harmittanut lähteä liikkumaan. – Aina olen mielelläni kansalaisopiston piiriin lähtenyt.
Eija Aho myöntää, että joskus lähteminen laiskottaa, mutta perille päästyä virkistyy kovasti.
Olavi Flink on kuluneen talven ollut puutyökurssilla. Hän lähti sinne tekemään kuksia pohjoisesta saamastaan pahkasta.
– Kolmisenkymmentä kuksaa niistä tuli ja saatan antaa niitä lahjaksi Perhossa vieraileville. On mukava lähteä yhtenä iltana viikossa. Meinasin että jos tekisi kaappikellon, mutta ymmärsin, että ei taida tunnit riittää, hän naurahtaa. 

Myös perholaisia useissa paikkakunnan juhlissa ja muissa tilaisuuksissa viihdyttänyt Papillon-kuoro harjoittelee kansalaisopiston kurssina.
– Kuoro on toiminut kansalaisopistossa vuodesta 1989. Sen perusti Sirpa Hietaniemi, välill sitä veti Kaisa Koskela- Nevalaine ja viime vuodet sitä on johtanut Kylli Haapasalo (Rohioja), kuorolaiset Hannu Tyynelä ja Katja Louhula kertovat.
Kuorolaisia on tällä hetkellä parikymmentä. Se on esiintynyt paitsi kotipaikkakunnalla myös muualla Suomessa ja ulkomaillakin.
– Köpingissä kävimme laulamassa Perhosta lähteneille ja Virossa vierailimme Kyllin kotiseudulla jaTallinnan laulujuhlilla lauloimme tuhatpäiselle yleisölle.

Toki Perhossakin kansalaisopisto on tarjonnut myös mahdollisuuksia muihin musiikkiharrastuksiin. Soittaa on voinut niin pianoa, viulua kuin harmonikkaakin ja harjoitella yksinlaulua.
– Olin piano-opettajana vuoden tuoreena ylioppilaana. Sillon esitin, että tuntien aika jaettaisiin niin että jokainen oppilas saisi soittaa 10-15 minuuttia kerrallaan, muutoin siitä ei olisi tullut mitään, Katja Louhula, silloinen Torppa muistelee.
Myöhemmin päädyttyään Perhoon naimisiin ja opettajaksi hän on vetänyt kansalaisopiston kurssina kokoontuvaa Sinisiivet-lapsikuoroa vuodesta 1998.
– Muistan lapsuuden pianopiireistä, että oli hirveä hinku oppia soittamaan. Opin nuotit ja aina oli kiva mennä Kokkonevan koululle pianopiiriin. Muistaakseni soitin viisi vuotta Matti Murtoperän ohjauksessa, Eija Aho puolestaan muistelee. 

Muita perholaisilta mieleen nousseita kursseja olivat keramiikkakurssi, jota varten kansalaisopisto on hankkiut uunin ja dreijojakin sekä Pirjo Porasen pitämä posliinimaalauskurssin, joka oli aikoinaan muotia. – Lisäksi muutama vuosi sitten pidettiin perinnepiiriä ja sukututkimuspiiriä piti Ahti Riihimäki.
Marja-Liisa Harsunen laskee olleensa 26 eri kurssilla, joiden joukossa talonmies- keskuslämmityskurssi, keittäjä-talonmies-siivoojakurssia.
– Lisäksi oli perhepäivähoitajakurssi, pukuompelukurssi, nahkatyö-, olki- ja himmelipiiriä, pajutyökurssia, tuohityökurssi, muovikorikurssia, lampunvarjostinkurssia, fransukurssia, atk- kurssia, kirjanpitoa ja tapakasvatuskurssia, hän luettelee kokoamastaan listasta.
Hauskana muistona Marja-Liisa Harsunen pitää keskeneräisten töiden kurssia, jolle sai tuoda kesken jääneitä töitä ja tehdä ne loppuun.

Olavi Flink muistaa Mirja Virmavirran englannin kurssista, että ennen joulua kauden viimeisellä kerralla opettajalla oli aina nauhuri mukana ja hän soitti Harry Belafonten Marias Child -kappaleen, josta yhäkin tulee kurssi ja opettaja mieleen.

– Minulle kurssit ovat olleet henkireikä, sosiaalinen tapahtuma ja tärkeä. Ei minulla aina ole kutomistakaan, mutta menen silti, Marja-Liisa Harsunen sanoo. 

Myös Katja Louhula arvelee että monelle maaseudun emännälle piirit ovat olleet henkireikä.
– Muistan lapsuudesta, että äiti lähti aina johonkin piiriin, ja kun tulin minäksi Perhoon, anoppi lähti aina kutomakurssille. Ne ovat olleet naisille hyviä paikkoja, monet lääkkeet ovat jääneet niiden ansiosta ottamatta. Ne ovat olleet äitien omaa aikaa, hän arvioi. 

Hyvistä opettajista Hannu Tyynelä nostaa esimerkiksi taidepiirien vetäjän ja opettajan Olga Melet- Pajuojan. Hän ollut innostava ammattilainen ja tekee työtään intohimolla.
– Opettaja on tärkeä! Hän luo tunnelman ja saa kaikki maalaamaan. Kansalaisopiston kursseille on ollut aina helppo mennä: kynnys on matalalla.
– Niin ja ne kynnykset ovat sellaisia, että ne itse kukin luo päässään, Olavi Flink lisää. 

Entistä rehtoria, Heikki Julkusta perholaiset muistavat lämmöllä. Hän oli persoona, joka muistetaan ja savon murre myös.
– Hän oli aina hyväntuulinen ja pilke silmäkulmassaan. Olkoon päivä ollut kuinka harmaa tahansa, hän sai sen piristymään.
Erityisinä muistoina kansalaisopiston piireistä on jäänyt mieleen Hannu Tyynelälle se, kuinka joku menetti puutöissä sormensa, Marja-Liisalle se, kuinka hän putosi kangaspuista.
– Kudoimme Riihimäen Sirkan kanssa pellavaverhoa ja kun menin pukille ja piti vetää luhta, lensinkin selälleni yli penkin. Ei siinä mitenkään käynyt, toiset säikähtivät paljon enemmän kuin minä, hän nauraa. Anita Ovaskainenkin arvelee, että kudontapiirissä on reidet tullut useamman kuin yhden kerran mustelmille, kun on törmäilty kangaspuihin. Kaikki kudontaan osallistuneet naiset harmittelevat sitä, että nuoret eivät ole löytäneet harrastamaan.
– Kudontakurssit loppuvat meidän mukanamme. Kunpa nuoret oppisivat arvostamaan käsitöitä ja niiden tekemistä, Marja-Liisa Harsunen huokaa. 

Perhossa musiikinystävät ry on tehnyt yhteistyötä kansalaisopiston kanssa. Yhdessä on järjestetty aina lasten musiikkipiirin syyskonsertti ja kevätkonsertti.
– Ne ovat olleet suosittuja, ja koska jokainen lapsi on päässyt soittamaan, se antaa tavoitetta harjoitteluun, Katja Louhula sanoo. 
Alueellinen kansalaisopisto on Katja Louhulan mielestä ollut hyvä sen vuoksi, että se on ylläpitänyt ihmisten hyvinvointia ja alueellisesti on ollut mahdollisuus palkata päteviä opettajia. – Osallistumismaksutkin ovat olleet hyvin pieniä. 

Kansalaisopisto 50 vuotta -muistelutilaisuus Perhon kirjastossa 20.2.2019.