Työnjako oli alusta saakka kuntien kesken selvä 

Kaustislainen Paavo Puumala, 84, muistaa vielä selvästi kansalaisopiston synnyttelyajat 1960-luvun lopussa. Hän oli saapunut Lehtimäeltä Kaustiselle koulunjohtajaksi vuonna 1964. Vuoteen 1970 vuoteen tultaessa hän toimi Kaustisella kansalaiskoulun johtajana.
– Festivaalit olivat käynnistyneet 1968. Kaustisella oli vahvana ajatus, että kuntaan perustetaan lasten musiikkikoulu. Niissä ideoissa oli Evijärvikin mukana. Kun sitten veteliläisten aloitteesta puuhattiin kansalaisopistoa aikuisväestölle, oli ihan selvää, että Kaustinen tuki Veteliä keskuspaikaksi kansalaisopistolle ja Veteli puolestaan tuki Kaustista musiikkikouluajatuksessa, Paavo Puumala muistelee.
Lasten musiikkikouluajatus kuitenkin kariutui ja se vaihtui ajatukseksi musiikkilukiosta, joka sittemmin käynnisti toimintansa vuonna 1976. Kansalaisopiston aktiivina Paavo Puumala muistaa Martti Ahon, joka oli silloin Vetelin kunnansihteeri.
– Kaustisella taisivat olla keskeisinä luottamushenkilöinä Olavi Vintturi ja Johannes Rantala. Erkki Harju oli puolestaan kunnansihteeri. 

Haastatteluun osallistunut nuoremman polven edustaja Kauppi Virkkala muistuttaa, että ymmärtääkseen aikaa, johon kansalaisopisto syntyi, täytyy muistaa, että kunnissa ei yleensä ollut tuolloin muita viranhaltijoita kuin kunnansihteeri, sosiaalisihteeri, rakennusmestari ja kirjanpitäjä.
– Veteli oli tuolloin vanha emäpitäjä ja Kaustinen nuori ja varsinkin kulttuurin saralla kehittyvä. Silloin elettiin tasapainotellen kuntien välisissä palveluissa, Paavo Puumala pohtii.
– Kaustisella perustettiin vuonna 1974 Kansanmusiikki-instituutti ja siirrettiin Aapintupa Pelimannitaloksi, jatkaa ajan taustoitusta Kauppi Virkkala.
Festivaaliorganisaatio alkoi kuitenkin heti alussa jalkauttaa konsertteja myös lähiympäristöön Veteliin ja Kruunupyyhyn ja pyrki näin sitomaan koko aluetta yhteen.
– Mutta idea kansalaisopistoon oli siis Vetelistä ja Kaustisella oli silloin omat intressinsä festivaaleihin ja musiikkiin liityen, miehet summaavat. 

Kun Heikki Julkunen oli valittu kansalaisopiston rehtoriksi ja hän asettui asumaan Veteliin, oli myös luontevaa, että kansalaisopiston toimipaikka oli Vetelissä. Samalla tavoin kuin Paavo Puumala innostui kulttuurista ja festivaalien noususta, innostui siitä Heikki Julkunenkin.
– Julkunen oli savolainen ja hänellä oli jotenkin luonteessaan aina joustava ja tasapainottava vaikutus. Hän innostui kaikesta ja pyrki aina nivomaan kansalaisopistoon kaikkea, mitä ajassa liikkui, Paavo Puumala sanoo.
– Sen markkinointihenkisempää ja viitseliäämpää miestä kuin Heikki Julkunen, saa hakea. Hän oli kaikessa toiminnassa mukana, olipa kyse kansalaisopistosta tai festivaalien toiminnasta. Hänelle mikään ei ollut vierasta, vaan kaikki saatiin sopimaan kansalaisopiston ideologiaan, muistelevat noita aikoja Paavo Puumala ja Kauppi Virkkala. 

Ihanaa tuossa ajassa oli miesten mukaan myös se, että kuntien välillä ei koskaan ollut mitään kiistelyä. – Toiminta hajautettiin paikkakunnille ja joka kunnassa ihmiset saivat sitä, mitä halusivat. Perustettiin kuoroja ja käsityöpiirejä. Heikki ei johtanut ylhäältä, vaan järjesti sitä, mitä ihmiset halusivat. Toisaalta Heikki Julkunen oli äärimmäisen rohkea rehtori. – Hän palkkasi kaikkien aikojen ensimmäisen kansanmusiikinopettajan eli Aaro Kentalan, jonka kutsui tehtäväänsä Kaarlelan seurakunnan kanttorin virasta. Siellä hän oli perustanut Häälaulajat- nimisen kuoron, josta muodostui sittemmin Hääkuoro. Myöhemmin Julkusella oli rohkeutta palkata Mauno Järvelä, jolla ei ollut tuolloin muodollista pätevyyttä. – Julkunen oli syntyneelle opistolle tyyppinä juuri oikeanlainen: hän oli hyvä lähestymään ihmisiä ja otti koko jokilaakson alueen huomioon, Paavo Puumala sanoo. 

Paavo Puumala myöntää olleensa jonkinlainen ”työntövaikutin” kansalaisopistonkin asioissa.
– Kaustisen intressit olivat musiikissa ja festivaaleissa, mainiolla tavalla kaikki eteni samaan aikaan: kansalaisopisto kehittyi, festivaalit kasvoivat ja musiikkilukio perustettiin. Se oli jonkinlaista suuren heräämisen aikaa koko jokilaaksossa, Paavo Puumala sanoo. 
Kauppi Virkkala, joka oli kansalaisopiston synnyn aikaan nuori lukiolainen, päätyi lukion jälkeen festivaalien kesätoimiston vastaavaksi, myöhemmin Sauli Koivukosken tiedotustoimiston juoksupojaksi, ja vuoden 1972 maaliskuusta Viljo S. Määttälän ja Paavo Puumalan pyynnöstä toiminnanjohtajaksi ja pääsihteeriksi festivaaleille.
– Festivaaliorganisaatiossa Viljo oli ykkönen. Muita juhlien työvaliokunnan jäseniä olivat Paavo Puumala, kunnansihteeri Erkki Harju, Järvelän koulun johtajaopettaja ja Pelimanniyhdistyksen sihteeri Tapani Toivonen, kunnallisen keskikoulun liikunnan- ja kuvaamataidon opettaja Matti Varila sekä Säästöpankin toimistopäällikkö Risto Puumala taloustuntijana. Kirkonkylän kansakoulun johtajaopettaja Teemu Pesola oli festivaalivaltuuskunnan puheenjohtajana tärkeä henkilö. Mutta siellä festivaalihallituksessa oli myös kansalaisopiston rehtori, joka loi juhlille edellytyksiä toimia. Kansalaisopiston rooli oli ja on aivan merkittävä juhlille, Paavo Puumala ja Kauppi Virkkala suitsuttavat.

Kauppi Virkkala vertaa Heikki Julkusen merkittävyyttä kansalaisopistolle Viljo S. Määttälän merkitykseen festivaaleille.
– Ulkopuolelta katsova on aina hyvä tasapainottaja. Molemmat olivat tyyppeinä sellaisia, että olivat joka paikkaan ehtimässä ja puhumassa ihmisiä puolelleen. He olivat rohkeita solmimaan suhteita ministeriöön ja joka taholle. Heikillä oli vahva realismin taju, mutta hän näki musiikin voiman ja lähti rakentamaan innolla näitä kokonaisuuksia. 

Jossain vaiheessa Perhonjokilaakson kansalaisopistoon soviteltiin myös Ullavaa mukaan. Se saattoi johtua siitä, että Ullavalla ja Kaustisella oli ollut yhteinen kunnallinen keskikoulu vuodesta 1964 saakka. Tuo idea ei kuitenkaan kantanut, eikä Ullavaa jokilaakson kansalaisopistoon otettu mukaan. 

Kun kaustislaisten idea pienten lasten musiikkikoulusta oli 1970-luvun taitteessa vaihtunut suunnitelmaksi musiikkilukiosta, syntyi lasten musiikkikoulu omalla tavallaan kansalaisopiston kautta.
– Kun Mauno tuli musiikinopettajaksi kansalaisopistoon Kentalan Aaron jälkeen, hän lähti kehittämään omanlaistaan musiikin opetusmenetelmää, joka nyttemmin näppäritoimintana tunnetaan, Paavo Puumala ja Kauppi Virkkala pohtivat.
– Pienten lasten musiikinopetus lähti silloin vauhdilla liikkeelle. Innostus oli valtavaa. Jossain vaiheessa koulutoimenjohtajana lupasin Maunolle kaikki koulun kerhotunnit käyttöön ja vahvistamaan tätä innostusta. 

Kauppi Virkkala muistuttaa, että kansalaisopiston vuosiohjelma on aina ollut jokilaakson alueella odotettu, koska siitä on aina löytynyt jokaiselle jotakin.
– Omista kurssimuoistoistani paras on, että ultrakevyen lentokoneen lentäjäteoriatutkinnon sai kansalaisopiston piirissä viidelläkympillä. Muutoin se olisi ollut varmastikin parin tonnin juttu. Sillon elettiin innostusta ilmailuasioissa ja Perhonjokilaakson ilmailukerho perustettiin ja Sulkaharjuun lentokenttäkin. 

Vielä jos ajattelee aikaa, jossa kansalaisopisto alkoi toimintansa, pitää muistaa, että maakunnallista ammattioppilaitosta ei tuolloin ollut, vaan oli Kokkolan ammattikoulu. Vetelissä oli ollut emäntäkoulua ja veistokoulua, mutta vasta myöhemmin perustettiin maakunnallinen ammattikoulurakenne eli Kokkolan ammattikouluun yhdistettiin kuntien ammattikouluja ja Suomeen tuli ensimmäinen maakunnallinen ammattikoulukuntayhtymä.
– Keski-Pohjanmaa on niin monesti ollut etupainotteisesti luomassa aivan uudenlaisia ratkaisuja. Pieni on ollut ketterä ja yhteinen mielipide on ollut helppo saada aikaan ja näin luoda jotain uutta.