Vakiintuneen kansalaisopiston luotsina 

Aino Salo on luotsannut opistoa syksystä 2016. Hän toimi Vetelin lukion ja yläkoulun opinto- ohjaajana ja kun lukio loppui, työstä toinen puoli jäi vapaaksi. Samaan aikaan opiston rehtorina toimineelle sivistysjohtaja Maria Keltti-Heikkilälle siirtyi varhaiskasvatusjohtajan tehtävät, joten hänellä ei enää ollut mahdollisuutta johtaa kansalaisopistoa.
– Yhden viikonlopun mietin tarjottua työtä ja päätin ottaa haasteen vastaan. Marian lupaama taustatuki ja rinnalla kulkeminen helpotti päätöksen tekemistä. Koskaan en kyllä ollut aikonut tähdätä kansalaisopiston rehtoriksi, Aino Salo naurahtaa.
Aino on koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden maisteri, maatalousaineiden ammatillinen opettaja ja opinto-ohjaaja. Hän on työskennellyt Ruukin ja Kannuksen maatalousoppilaitoksissa opettajana sekä Vetelissä kotitalousoppilaitoksen rehtorina ennen perusopetuksen ja lukion opinto-ohjaajan pestiä.

– Kansalaisopisto on kuulunut omaan elämääni jo lapsesta lähtien. Äitini on aina ollut ahkera käsitöiden harrastaja ja aktiivinen kansalaisopiston kurssilainen. Erityisesti kaikenlaiset kädentaidon kurssit kudontapiireistä, hopeakoruihin ja nahkatöihin ovat tulleet äidin opiskelun kautta minullekin tutuiksi. Järjestettiinpä meillä kotonakin joskus 70 – 80 -luvun taitteessa kansalaisopiston kansallispukukurssi. Läheltä seuranneena olen voinut todeta, kuinka tärkeä merkitys kansalaisopistolla on ihmisten arjessa mielen virkeyden ylläpitäjänä, henkireikänä.

Ensimmäinen opinto-ohjelma oli valmiina edeltäjien tekemänä, kun Aino Salo aloitti työnsä rehtorina opiston lukuvuoden alkaessa syksyllä 2016. – Sain rauhassa opetella uusien tehtävien hoitamista. Maria Keltti-Heikkilän ohella kanslistimme, Mervi Haavisto, oli oikea käteni, joka neuvoi minua monissa käytännön asioissa alkuun. Ensimmäinen syksy rehtorina alkoi kuitenkin hätkähdyttävästi: lukuvuoden opinto-ohjelman hyväksynyt johtokunta oli ollut pakotettu leikkaamaan Kaustisen kurssien opetustunteja, kun kunta oli supistanut omaa maksuosuuttaan.

– Tämä nostatti yllättävän laajan vastarinnan erityisesti musiikkialan keskuudessa ja tuntien palauttamiseksi kerättiin nopeasti 1900 allekirjoituksella varustettu nettiadressi. Asia ratkaistiin kuitenkin sopuisasti ja tunnit saatiin palautettua. Tämä episodi todisti omalla tavallaan hyvin selkeästi, kuinka merkityksellinen toimija kansalaisopisto on ja kuinka tarkasti kansalaisopiston toimintaa seurataan.

Sittemmin opiston toiminta on sujunut tasaisen rauhallisesti, eikä johtokunnan ole tarvinnut tehdä edellisen kaltaisia kipeitä päätöksiä. Johtokunta keskustelee tavallisesti maalis-huhtikuun tilinpäätöskokouksen yhteydessä alustavasti myös tulevan lukuvuoden opinto-ohjelmasta. Aktiivisimmat johtokunnan jäsenet ovat jopa keränneet omasta kunnastaan listan toiveita ja ideoita opinto-ohjelman suunnittelun tueksi.

– Sopuisaa ja rakentavaa on johtokunnan työskentely ollut. Hienoa on se, että johtokunta näkee kansalaisopiston alueen yhteisenä toimijana, eikä toimintaa sävytä kuntien keskinäinen kilpailu tai kotiinpäin vääntäminen. Johtokunnan kokoonpano on muuttunut vähitellen, mikä on hyvä toiminnan sujuvuuden kannalta – mukana on muutamia konkareita, jolloin uusien jäsenten on helpompi päästä mukaan johtokunnan työskentelyyn.

Kansalaisopiston lukuvuoden kierrossa rehtorin työmäärä vaihtelee säännöllisesti: talousarvion ja tilinpäätöksen laatimisen ajankohdat ovat kiireisimpiä, samoin uuden lukuvuoden opinto-ohjelman suunnittelu, joka tosin ajoittuu pidemmälle ajanjaksolle keväällä. Opinto-ohjelman oikoluku ennen painoon jättämistä on yleensä viimeinen työ ennen kesälomaa. Syksyllä lukuvuoden alkaessa kursseille ilmoittautumisen avauduttua ensimmäiset päivät ovat takavuosina olleet hyvin kiireistä aikaa, mutta nykyään netti-ilmoittautuminen on yleistynyt ja helpottanut rehtorin ja kanslistin työtä.

– Puolipäiväinen työ rehtorina lomittuu melko hyvin yhteen opinto-ohjaajan työn kiirehuippujen kanssa. Apunaan kansalaisopiston työssä rehtorilla on puolipäiväinen kanslisti, Mervi Haavisto. Vakinaisia opettajia kansalaisopistolla ovat kädentaitojen opettaja, Eeva-Riitta Forsberg, ja musiikinopettaja Siiri Virkkala, joka jatkaa isänsä Mauno Järvelän työtä. Päätoimisia tuntiopettajia ovat tällä hetkellä liikunnanopettaja Kai Heikkilä sekä musiikinopettaja Mirkka Myllykangas. Sivutoimisten tuntiopettajien määrä vaihtelee vuosittain 50 -70:n välillä. Suurin osa opettajista on pyritty rekrytoimaan opiston toiminta-alueelta. 

– Valtion rahoitus opetuksen järjestämiseen on pysynyt viime vuodet tasaisena eli n 240 000 eurossa vuodessa, mikä on 57 prosenttia valtionosuuteen oikeutettujen tuntien arvosta. Lisäksi olemme saaneet vuosittain opetushallitukselta muutaman tuhat euroa avustusta, joka on kohdistettu tiettyjen kohderyhmien kurssimaksujen pienentämiseen. Opiskelijoilta laskutettavilla kurssimaksutuloilla katetaan vain vajaa 15 prosenttia toimintakuluista. Kurssimaksut vaihtelevat kurssin laajuuden mukaan ollen ylimmilläänkin alle 100 euroa koko lukuvuoden kestävissä kursseissa. – Kurssimaksujen tasoa en kuitenkaan mielelläni lähtisi nostamaan. Ne ovat arka asia ja nostaminen karsisi varmasti opiskelijoita, arvelee Aino Salo. Loppuosa, noin 25 – 30 prosenttia toimintakuluista, jaetaan kuntien kesken toteutuneiden opetustuntien suhteessa. Myös vuosittain toteutuneet opetustunnit ovat viime vuosina pysytelleet hyvin tasaisesti 6 500 tunnin vaiheilla.

Kansalaisopiston tulevaisuuteen rehtori Aino Salo ei osaa ennakoida suuria muutoksia. – Musiikin opiskelu on suosittua meidän opistossamme, eikä innostuksen laantumiseen näy merkkejä. Uusia opiskelijoita tulee joka vuosi lisää etenkin nuorimmasta polvesta. Instrumenteista suosituin on viulu, eivätkä kaikki halukkaat valitettavasti aina mahdu kursseille mukaan. Onneksi alueella on myös muita toimijoita – kuten konservatorio ja Näppärit ry, joiden kanssa yhteistyössä useimmille on järjestynyt mahdollisuus soiton opiskeluun. Soiton opiskelun lisäksi kuorolaulu vetää runsain joukoin etenkin hieman varttuneempaa väkeä. Opiston piirissä toimiikin tällä hetkellä yhdeksän erilaista kuoroa.

– Kansantanssi- ja liikuntakurssit vetävät puoleensa monen ikäisiä ja osallistujamäärissä mitaten tanssi- ja liikunta onkin suurin aineryhmä. Niiden suosion jatkuminen näyttää myös hyvin vahvalta. Kädentaitojen kurssitarjonta on varsin laaja, mutta harrastajajoukko on ikääntymisen myötä supistumassa huolestuttavasti. Nuoret ikäluokat eivät välttämättä pysty sitoutumaan pitkäjänteisyyttä ja säännöllisyyttä edellyttävään tekemiseen, vaan etsivät ohjeita ja vinkkejä mieluummin netin maailmasta. Heidän kiinnostuksensa kansalaisopiston tarjonnassa onkin suuntautunut viime vuosina erityisesti lyhytkursseihin, joita opiston kurssitarjontaan onkin lisätty koko ajan. Rehtori Aino Salo toteaa, että opiston toiminnan tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeätä on alueen asukkaiden kuunteleminen ja ajan hermolla pysyminen. Hän toivoo alueen asukkaiden olevan jatkossakin aktiivisia kurssitoiveiden ja -ideoiden esittämisessä. – Näin toimien kansalaisopisto palvelee jatkossakin alueen asukkaiden tarpeita parhaiten.