Merkinnyt niin paljon, että ei ollenkaan osaa sanoa 

– Kyllä se on merkinnyt niin paljon, että ei ollenkaan osaa sanoa. Näin tiivistää Perhonjokilaakson kansalaisopiston annin salonkyläläinen Toini Rauma.
Hän on käynyt vuosikymmenet kotikylän käsityöpiireissä ja muun muassa Salmelan Pirkon posliininmaalauspiirissä.
– Siskotkin sanovat, että kyllä sulla on ollut hyvät opettajat, ko oot kaikkea oppinut tekemään, hän naurahtaa.
Toini Raumalle kansalaisopiston piirit ovat olleet henkireikä.
– Nykyaikana ko ei ihmisiä näe, eikä sitä miehenkä kans aina jaksa puhua, on ollut tärkeää, että omalla kylällä on ollut se piiri. On helppo mennä ja mukava ko on tutut ihmiset, Toini Rauma sanoo.
Hän on pitänyt velvollisuutenaan osallistua kaikkiin kylän kursseihin, jotta niissä olisi riittävästi osallistujia ja kurssi saataisiin pidettyä. Hän on saanut myös pojantyttärensä houkuteltua mukaan ja tämä on kehunut mummuaan, että on ”viisautta mennä toisten ihmisten seuraan”. 

Järvelässä asuva, eläkkeellä oleva äidinkielen lehtori Leena Pesola puolestaan on nauttinut kansalaisopiston kielten kursseista ja liikuntakursseista sekä viimeisimpänä lukupiiristä.
– Mirja Virmavirran kielten kurssit olivat aivan mahtavia. Italian kurssilaisten kanssa tehtiin upea Italian matkakin, joka oli aivan ikimuistoinen. Mirjan kurssi oli enemmän kuin kielikurssi, se oli italialaisen kulttuurin opintopiiri, Leena Pesola kehuu.
Kielikursseille Leena Pesolan ajoi aikoinaan juuri halu oppia vieraita kieliä ja kulttuuria, jotta matkustelusta saisi enemmän irti. Myöhemmin hän on opiskellut myös muiden opettajien kielikursseilla. Liikuntakursseista mieleen ovat jääneet Kai Heikkilän joogakurssit, Riitta Koukkarin ja Kari Yliportimon tanssilliset jumpat: latinobic ja zumba.
– Tänäkin talvena Friiti-salilla on ollut viitisenkymmentä joogaajaa. 

Antoisa on ollut myöskin Kanerva Peltoniemen Vetelin kirjastossa vuodesta 2008 pitämä lukupiiri. PIirissä on käsitelty 120 kirjaa ja puhuttu paljon muutakin siinä sivussa.
– Kirjojen kanssa ei ole menty helpoimmasta mahdollisesta, vaan on poistuttu mukavuusalueelta monta kertaa. Kanerva on osannut valita kirjat, joissa on ollut haastetta: on vanhaa ja uutta, amerikkalaista, japanilaista, intialaisia, turkkilaisia, afganistanilaisia… Joka maailman kolkasta, ei ole oltu helpon äärellä, vaan masokistisesti venytetty itseä, Leena Pesola kehuu vieressään istuvaa opettajaa.
Leena Pesola on leski. Koska kotona ei enää ole ketään, jonka kanssa lukukokemuksia vertailla, lukupiiri antaa myös siinä mielessä seuraa ja samanmielisiä ystäviä.
– Eipä herra alzheimer niinkään uhkaa, kun laittaa itsensä likoon ja eläytyy kirjoihin.
Hän kehuu myös Kanerva Peltoniemen paneutumista: tunnit ovat huolellissti valmisteltuja, taustatyö kirjailijoista on kerättynä kirjamessuilta, lehdistä ja kirjoista.

Kanerva Peltoniemi uskoo, että lukupiiri antaa hänelle vielä enemmän kuin oppilaille.
– Ei itsenikään tulisi luettua näin haastavia kirjoja, eikä käytyä kirjamessuilla. Tämä on kuin lopputyön tekemistä, haluaa penkoa aihetta aina vielä vähän.
Kanerva Peltoniemi nauttii ryhmänsä keskustelevuudesta. Kirjoista syntyy aitoa vuoropuhelua ja toki myös muista asioista keskustellaan kirjoihin liittyen.
– Ehkä olemme nykyään kansalaisopiston ainoita keskusteluryhmiä, hän pohtii.
Hän kaipaa takavuosien elokuvakerhoja, joilla oli vähän samanlainen tehtävä eli peilata elämää ja avata keskusteluja elokuvien teemoista.
– Siinä olisi kansalaisopistolle vielä haastetta, jos elokuvakerho saataisiin. Joskus takavuosina taisi olla yhteiskunnallinenkin keskustelupiiri.
Kurssilaisena Kanerva Peltoniemi on ollut elokuvakerhon ja yhteiskunnallisen piirin lisäksi jumpilla ja englannin piirissä.
– Työskentelin Kaustisen kirjastossa ja vuosikaudet meillä oli hyvä yhteistyö kansalaisopiston kanssa kirjailijavierailujen järjestämisessä, Kanerva Peltoniemi kiittelee. 

Toini Rauman, Leena Pesolan ja Kanerva Peltoniemen lisäksi maaliskuisena iltana Kraatarille kansalaisopistoa muistelemaan ovat tulleet Pirjo Palosaari-Penttilä, Pekka Kivelä sekä Kaarina Kivelä. 
Kaarina Kivelä on osallistunut kansalaisopiston jumppiin, joita hän muistelee Aili Katajan ja Paula Koskisen vetäneen. Lisäksi hän on ollut Tiina Kivelän ompelupiirissä ja Eeva-Riitta Forsbergin kudontapiirissä mattoja ja ripsiliinoja tekemässä sekä lampunvarjostinkurssillakin.
– Hyviä muistoja kaikki tyynni, olen tehnyt itselleni vaatteita ja kaikkea muuta tarpeellista.

Pirjo Palosaari-Penttilän ensimmäiset muistot kansalaisopistoon liittyvät nuoruuteen Vetelin Pulkkisessa. Kansalaisopiston ainoa piiri kylällä oli ruotsin piiri ja se sattui samalle illalle, jolloin kirjasto oli auki.
– Se oli varmaankin aivan kansalaisopiston ensimmäisiä vuosia. Muistan kuinka Julkusen Heikin ja kirjaston hoitaja Toivo Björkbackan kanssa juttelimme kirjoista ennen piirin alkua. Minä en edes osallistunut piiriin, mutta keskustelut olivat antoisia. Muistan, että yksi kylän emännistä sanoi tulleensa piiriin, jotta osaisi keskustella ruotsalaisen vävynsä kanssa jotain.
Välillä PIrjo Palosaari-Penttilä oli pois seudulta, mutta kun hän muutti miehensä Ossin kanssa Kaustiselle, he käynnistivät vuonna 1985 Ottosten kansantanssitoiminnan. Aluksi toiminta oli nuorisoseuran pyörittämää, mutta sitten jossain vaiheessa Heikki Julkunen tuli kysymään, että mitä jos rupiaisitte kokoontumaan kansalaisopiston piirinä.
– Se oli sellainen molempia hyödyttävä liitto: kansalaisopisto sai hyvin toimivia piirejä ja paljon kurssilaisia ja käyntikertoja ja kansantanssin ohjaajat puolestaan alkoivat saada palkkaa tekemästään työstä. Kansalaisopisto on ollut hyvä nuorten työllistäjä kansantanssiohjaajina.
Kurssilaisena Pirjo Palosaari-Penttilä on osallistunut espanjan kielen kursseille, ehkä vähän samasta syystä kuin muistiin painunut pulkkislainenkin. Pirjonkin perheessä on espanjalaisia perheenjäseniä.

Pekka Kivelä, joka on kansalaisopiston johtokunnassa mukana, vaikka on tutustunut kansalaisopiston toimintaan vasta aivan viime vuosina. Hän oli mukana käsikirjoittamassa Mysteeriota, kaustislaisuudesta kertovaa näytelmää, jota harjoiteltiin kansalaisopiston piirinä.
– Kansalaisopisto tarjosi sille hyvät puitteet: kynnys mukaantulolle on matala, kansalaisopisto tarjoaa tilat ja ohjaajan sekä rytmin kokoontumisille.
Kurssilaisena Pekka Kivelä ei ole vielä kansalaisopistoon tutustunut.
– Ehkä joskus vielä menen puutyöpiiriin, hän haaveilee. 

Kansalaisopisto 50 vuotta -muistelutilaisuus Kaustisella Kraatarissa 2.4.2019.