Monien muistojen kansalaisopisto
Minulla on muistoja Kansalaisopistossa sekä itse osallistujana sekä opettajana. Olen osallistunut noin 30 vuoden aikana erilaisiin lähinnä käsityöpainotteisiin kursseihin. Osallistuin Kaustisella kirkonkylällä, Puumalassa, Järvelässä ja Jylhässä, käsityökursseille.
Posliininmaalauskurssilla syvensin taitojani, joita olin aloittanut aikonaan nuorena tyttönä. Pirkon (Salmela) vetämällä kurssilla koin jääväni konkareiden jalkoihin eikä taitojaan uudelleen etsiville annettu juurikaan mahdollisuutta. Valitettavasti tämä harrastus ei ottanut sitten tuulta alleen.
Himmeleiden teko ja olkipukkien teko Jylhän kylätalolla oli tosi mukavaa. Minulla on vieläkin tuo olkipukki jouluna tuvassa, vaikka kurssista on varmasti jo 20 vuotta. Mattojen kutominen oli kiva juttu käsityökurssilla, vaikka taloa siirrettäessä joku väärä leuka taisikin sanoa, että taitaa tulla vain mattokutojien kokoontumispaikaksi. Pitäisi tämänkin kommentoijan käydä katsomassa näitä monenlaisia töitä, joita siellä on valmistettu. Toivottavasti Jylhässäkin pidetään vielä kursseja.
Puumalan koululla olen osallistunut monille käsityökursseille. Pikaryijyjä tehtiin niin vimmatusti ja mietinpäs kuinka monessa tuvassa kettupariskunta mahtaa löytyä ryijynä seinältä. Meillä kotona on komiat ryijyn kukat ja keksipäs naapurin Maija tehdä kortin kokoisia kirahvejakin seinälleen. Käsityöpiirin vetäjät oli yleensä innostavia, Tuula ja Eeva-Riitta
Puumalan näppäri- ja pianopiirissä olen seurannut lasteni soittotaitojen kehittymistä vuosikymmeniä eri opettajien johdolla. Tässä opetuksessa on juuri sitä, mitä me tavalliset perheelliset tarvitaan. Opetus on halpaa ja aika, joka opetukseen käytetään, on juuri sopivaa sekä riittävää lapsen tasoisesti. Isompien kaupunkien asukkaat ovat aina olleet meille kateellisia siitä että meillä on ollut tällainen mahtava mahdollisuus saada tasokasta soiton opetusta omalla kyläkoululla. Minkä lapsena oppii sen vanhana taitaa.
Järvelän koululla olen osallistunut jouluaskartelukurssille ja vieläkin nuo jouluenkelit koristavat kuustamme ja siitä tulee aina kurssi mieleeni.
Olen itse opettanut monena vuotena viittomakieltä Kaustisella ja Vetelissä. Opetuksessa on ollut mukana monia oppilaita, joiden kanssa vietimme monia hauskoja hetkiä. Osuipas kerran kurssille yksi mieskin, joka oli innokkaasti mukana. Kun annoimme mielikuvituksen laukata, sain nähdä mitä mainioimpia viitottuja pantomiimi-esityksiä. Monet tulivat hakemaan kurssiltani tukiviittomia, mutta saivat samalla kurssilla huomata oppineensa kokonaisen kielen.
Kansalaisopiston rehtori Heikki Julkunen vieraili monesti meidän piireissä vieraana, mikä oli mukava asia. Hän tuli käymään myös ensimmäisellä viittomakielen kurssillani. Yläkoulun luokkaan tulleessaan hän naureskeli: ”Metelistä päätellen olen oikeassa paikassa!” Olimme koulun hiljaisin ryhmä.
Tässä vähän muistoja Perhojokilaakson kansalaisopiston toiminnasta vuosien aikana.
MARIANNE FROM
Kaustiselta