Näppäreissä vanha kansanmeininki jatkuu
Perhonjokilaakso on osa vanhaa Kokkolan pitäjää, jossa harmonia ihmisten kesken on ollut selviö siitä lähtien, kun isä lampun osti ja vielä paljon aiemminkin. Herraskaisempaa on ollut korkeintaan pappiloissa, mutta sieltäkin on osattu jalkautua luontevasti kansan pariin.
Suullisen perimätiedon sutkaus ”Pappi tanssi yksintanssia ja Markun Joonas pelas” antanee osuvaa kuvaa menneestä.
Kansalais- ja työväenopistojen kansansivistysajatus sopiikin tähän maisemaan kuin valettu: ”Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.”
Kansalais- ja työväenopistolain henkeä on viime vuosituhannen lopulta lähtien toteutettu Näppäripedagogiikan nimissä. Kansalaisopistomme antoi sille puitteet, kun ensimmäiset näppäriryhmät aloittivat vuonna 1981. Mauno Järvelä otti silloin jatkaakseen siitä, mihin Aaro Kentala sairastuttuaan lopetti. Ylimenokauden opettajana ehti toimia myös Järvelän Raila.
Maunon viulupiirit alkoivat kahdella koululla, Järvelässä ja Kaustisen Kirkonkylässä. Jo toisena vuonna keikoille tilatulle ryhmälle antoi nimen Myllykankaan pelimannisuvun mainio edustaja Pentti: Järvelän kaksiopettajaisen koulun alaluokkia sanottiin näppärikoululaisiksi ja yläluokille edenneet olivat nappikoululaisia. Siitä Näppäripelimannit saivat alkunsa ja uusia suuntia hakeva toimintakulttuuri nimensä.
Näppäripiirit lisääntyivät nopeasti ja jo vuonna 1985 Maunon tuntiopettajuus muuttui päätoimeksi. Eikä sekään riittänyt, vaan resurssia tarvittiin ja saatiin koulujen kerhotunneista ja aputyövoimaa paikallisista opiskelijoista ja valmistuneista pedagogeista.
Näppärit saivat pian valtakunnallista ja kansainvälistäkin näkyvyyttä ja Mauno ryhmineen vei Perhonjokilaakson kansalaisopiston musiikinopetusmallia mm. kansainvälisiin ISME- tilaisuuksiin sekä Euroopan jousisoitinopettajien kokoontumisiin Suomeen, Skandinavian maihin, Saksaan, Sveitsiin, Englantiin, Pohjois-Ameikkaan, Etelä-Afrikkaan ja Kiinaan.
Kansalaisopistomme riveistä tehtiin Näppäri-isku myös Taideyliopistoon Maunon toimiessa Sibelius-Akatemian vierailevana professorina vuosina 2015-2016.
Näppäriryhmien suosio on jatkuvaa aaltoliikettä ja niin sen kuuluu ollakin. Isojen yhteissoittokokoonpanojen lomaan mahtuu suvantovaiheita ja pienempää, kuten esimerkiksi 1990- luvun lopulla, jolloin edustettiin lähinnä mainion Yks lysti – iskuryhmän kanssa. Suvannot ovat lataamisen ja uudistumisen aikaa ja ne kuuluvat elämään.
Pari vuotta sitten Näppäriruoriin tarttui Siiri Virkkala ja hänen kanssaan työskentelevään Näppäritiimiin kuuluu monta erinomaista musiikkikasvattajaa. Rannalle jäi lukuvuoden 2019-20 ilmoittautuneista liki 40. Heidän opetukseensa saatiin yksi ryhmä lisää ja lopuista otti vastuun Kaustisen Näppärit ry.
Yhteistyötahoiksi ovat matkan varrella tulleet näppäriyhdistyksen ohella Kaustisen evankelinen opisto, Kansanmusiikki-instituutti ja Keskipohjanmaan konservatorio.
Maamme musiikkioppilaitokset kysyvät jatkuvasti Näppärikursseja ja Kaustisen ”pääkurssi” kasvaa kasvamistaan. Vuoden 2018 musiikkioppilaitosten Näppäriviikonloppuihin ja Kaustisella järjestetylle Näppärikurseille osallistuneiden luku oli huimat 2700 muusikkoa.
Näppärimusaa julkaistaan levyinä ja nuotteina, hiljakkoin saatiin aikaan Näppäripedagogiikka- kirja ja näppärilaulu Kantti kestää on ehdolla vuoden lastenlauluksi.
Nikulan Leevi sanoi Maunolle kerran: ”Kulttuurhin pitää satsata! Sillä on merkitystä, muulla ei oo! Muutettakoon sitä vähän: ”Kansalaisopistoon pitää satsata! Sillä on merkitystä, muulla ei oo!”
SIIRI VIRKKALA
MAUNO JÄRVELÄ
